Saara Chilessä: Kiirettä pitää

Juu. Viimeksi taisin kirjoitella teille vappuaattona ja siitähän on nyt sitten vierähtänyt jo 19 päivää. Pahoittelut radiohiljaisuudesta, mutten ole täällä ehtinyt viime aikoina paljoa pysähtymään, kun koko ajan tuntuu olevan häppeninkiä ilmoilla.

Viime viikkoihin on kuulunut mm. viidentähdenillallisia vaihtarikavereiden kotona: Hanka laittoi mulle ja ystävälleni Domingolle jotain hyvää tsekkiläistä settiä ja Koko avasi pari viinipulloa vaihtokaupaksi viinilaseista, jotka tietysti unohdimme kotiin. Mutta ruoka oli hyvää ja seura mainiota, vaikka loppuillasta nukahdinkin tyttöjen sohvalle. Seuraavana päivänä espanjalaisystäväni ja naapurini Alex teki meille kahden kerroksen väelle gaspachoa ja perunatortillaa. Tää mun asumisjärjestelyni on kyllä vaan niin loistava, kun aina on joko meidän kämpillä tai yläkerrassa joku, jos kaipaa seuraa, mutta myös oma rauha löytyy. Mitä nyt naapurit vähän ihmettelee, kun rampataan 7. ja 19. kerroksen väliä yöpuvuissa milloin mitäkin kantaen kun kattilat, tehosekoittimet, sitruspusertimet yms. vaihtavat asuntoa sen mukaan, missä niitä enemmän tarvitaan.

Sitten oli myös eräänä perjantaina yläkerrassa sushi-iltamat, joissa söin muuten rehhel elämäni toiseksi parasta sushia. Sushimaisterina toimi naapuriystäväni Domingo, joka on koulutukseltaan kokki. Suomeksi Domingo meinaa muuten sunnuntaita, siis sunnuntaita. Sushi-iltamat päättyivät cumbiakonserttiin Santiagon Barrio Brasilissa sijaitsevaan Galpon Victor Jaraan, jossa bileet olivat parhaimmillaan: porukka bailasi sydämensä kyllyydestä eikä askeleilla ollut niin väliä ja baaritiskiltä sai vain olutta tölkeissä, ei mitään hienosteludrinksuja. Me like. Saavuttiin mestoille aamukahden ja kolmen välissä ja silloinkin vielä olivat soittovuorossa lämppärit. Pääesiintyjänä oli tällä kertaa Villa Carino.

Tällaista musiikkia ne mm. soittaa

Käytiin myös yhtenä päivänä Alexin (Patagoniassa tapaamani saksalaisvaihtari) ja Domingon kanssa syömässä perulaista ruokaa ja minähän muina miehinä pisti poskeeni lautasella lepäilleen punaisen rocoton-palaisen, joka on siis chiliäkin ytympää tavaraa. Vartin verran siinä sitten kyynelehdin tarjoilijoiden kantaessa mulle leipää ja maitoa, jotta polte vähän talttuisi. Ja siis meikäläisen tulisuussietämykseen vihkiytymättömille kerrottakoon, että mulle Denniksen pitsatkin on joskus liian "tulisia", kun niissä on niin paljon pippuria. Käväisin myös chileystäväni Leon kanssa perinteisessä santiagolaisessa lounasruokalassa syömässä jotain, jonka nimen jo unohdin. Se oli kuitenkin läskiin kierrettyä lihaa (läskin jätin syömättä) ranskalaisten kanssa: epäterveellistä ja maittavaa. Taisin muuten myös olla mestan ainoa naispuolinen asiakas: se oli vähän enemmän sellainen paikka, minne äijätyöporukat eksyy. Yhtenä päivänä meitsi myös pyöräytti suureksi ylpeydekseni kunnon piirakan ja tein "Iidan" kuuluisaa perunasalaattia (oli muuten aurinkokuivattujen tomaattien löytyminen suoranainen ihme, lopulta löysin lähikaupasta deshydratoituja tomaatteja). Se, että mä kokkasin on siis todellinen harvinaisuus: melkein aina joku kämppiksistäni tai naapureistani kokkailee meillä, sillä mä en niin sanotusti ole syntynyt kauha kädessä. Syötyä on siis tultua ja se kyllä jo näkyy olemuksesta, on pikaisesti alettava urheilemaan jotenkin muutoinkin kun käymällä lenkillä pari kertaa viikossa... Viime viikolla kävin muutaman muun suomivaihtarin kanssa tanssimassa salsaa ja hauskaa oli, siitä voisi ehkä tulla mun uusi harrastus.

Sitten on ollut pari tenttiä, toinen suullinen Chilen sopimusoikeudesta sekä toinen kirjallinen kansainvälisestä julkisoikeudesta. Tentit ja opiskeltava materiaali ei sinänsä itsessään ole vaikeaa, mutta espanjaksi vastaileminen onkin sitten jo toinen juttu. Kirjallisiin tentteihin kirjoitan kuitenkin aina kissan kokoisilla kirjaimilla, että INTERCAMBIO eli vaihto-opiskelija. Sillä luultavasti saa sitten vähän säälipojoja. Jonkin verran on tullut myös shoppailua, kun harmikseni se syksy sitten saapui kunnolla Santiagoon ja oli ostettava vähän lämpimämpää päällepantavaa. Eräänä torstaina meidän piti mm. Kokon ja Hankan kanssa tehdä jotain kultturellia ja päädyttiin tsekittämään uusi ostoskeskus (jonne huhutaan myös Latinalaisen Amerikan ensimmäisen HenkkaMaukan saapuvan), mutta se ei ollutkaan vielä auennut. Mentiin sitten shoppailemaan muualle. Kulttuuria se muotikin kai on.

Mutta mikä tärkeintä, mulla oli myös synttärit! 24 vuotta tuli siis lasiin tän viikon torstaina ja juhlinta aloitettiin jo viime viikon sunnuntaina, kun kaverit olivat järkänneet mulle yllätysBBQ-tsempalot, jotka jatkuivat yön pikkutunneille asti. Keskiviikkona oltiin tyttöporukalla meillä illastamassa, kun osa meiän vaihtarityttöporukasta lähti reissuun mun varsinaisena syntymäpäivänä: tein yllätysyllätys porkkanakakkua ja kehuja tuli (kuvitelkaa mulle sellanen tootovainen ilme).

Torstaina järjestin sitten vielä yhen kaverin kerrostalon juhlatilassa tsembalot kavereille, joihin leivoin jälleen porkkanakakkua, mokkaneliöitä ja korvapuusteja. Korvapuustit olivat ehdoton hitti. Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta mielenkiintoisena kuriositeettina kerrotakoon, että täältä löytyi kaupasta tuorehiivaa. Missään muualla maailmassa en ole moiseen törmännyt. Samaan syssyyn on mainittava, että täällä syödään myös kaurapuuroa, mikä valkeni mulle aamuna eräänä kun ylpeänä esittelin kämppiksilleni keittämääni puuroa. Julistin heille, että "tätä sitten syödän Suomessa joka aamu, on vähän niin kuin tämmönen suomalainen erikoisuus", johon kämppikseni sitten totesivat, että "juu, kyllähän mekin tuota syötiin aina lapsina." Eilen oli sitten vielä toisen chilekaverini synttärit, että syntymää on tullut tällä viikolla kyllä juhlistettua ihan sydämen kyllyydestä. Varmaan jotain tekemistä tällä sen kanssa, että ollaan koko kämppä tänään ihan vaan kotosalla, vaikka on lauantai-ilta.

Juu, että sellaista. Koulua on tältä lukukaudelta jäljellä kolmisen viikkoa, 6.6. asti. Sitten ois loma 25.6. asti, jolloin on pari tenttiä ja sitten heinäkuu pitäisi olla kokonaan vapaa matkusteluun. Seuraavaksi ohjelmassa onkin sitten näiden matkojen suunnittelu. Osittain reissaan yksikseni ja osittain muiden vaihtareiden kanssa. On kyllä aika mennyt tosi nopeasti, oon kohta ollut neljä kuukautta Chilessä ja jäljellä on enään "vain" vähän alle kahdeksan. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että tulin tänne vuodeksi, sillä nyt on semmonen tunne, että Chilellä on mulle paljon vielä annettavaa. Kuulostaa todella kliseiseltä, mutta tää ensimmäinen lukukausi on mennyt kovasti ihmetellessä ja kaikenlaista kokeillessa, toisella lukukaudella ajattelin opiskella vähän ahkerammin, hankkia itselleni enemmän harrastuksia ja rutiinia elämään. Tosin Suomesta on saapumassa jonkin verran vieraita mua visiteeraamaan, että katotaan nyt sitten sen rutiininkin kanssa.

Mulla on vielä edelliset reissutkin kertomatta, mutta hiljaa hyvää tulee ja niin edelleen. Seuraavassa vähän kuitenkin kuvia huhti-toukokuun vaihteen reissulta. Kuvat on Calderasta ja sen kupeessa sijaitsevasta Bahía Inglesasta, jotka ovat Santiagosta noin 12 tunnin bussimatkan päässä. Siellä juhlistettiin muutaman muun suomivaihtarin kanssa vappua. Meillä oli ylioppilaslakkien tilalla tommoset veikeät synttärihatut ja meiltä sitten kovasti kyseltiinkin, että kenellä on synttärit. On muuten hieman vaikea selittää kenellekkään, miksi Suomessa juhlitaan vappua niin kuin juhlitaan ja ylipäätään kuvailla meininkiä Turun keskustassa vappuaattona. Onhan se 1.5. maailmanlaajuisesti Työväen juhlapäivä, mutta ei missään muualla jengi sekoa totaalisesti ja leiki päivän (taino, meidän opiskelijoiden tapauksessa viikon) pikkulasta mustavalkoinen hattu päässä. Rankassa silloin annetaan perinteisesti kieloja ja mm. Tsekeissä ollaan omaperäisiä ja 1.5. onkin Rakkauden päivä. Nojuu, kuvat olkat hyvä ja nämä on tällä kertaa pöllitty Tuulin kamerasta: