Olen nyt paassyt talvilomani alkuun ja talla hetkella olen Pohjois-Chilessa Arican kaupungissa. Tarkoituksenani on suunnata tasta Peruun ylittaen raja Tacnaan ja sielta Arequipa-nimiseen kaupunkiin. Aricaan saavuin eilen Santiagosta lempean 30h:n bussimatkan jalkeen, score. Tarkoitukseni oli lahtea jo viikko sitten tiistaina, mutta yllattaen viimeisen tenttini paivamaaraa oli vaihdettu ja joudunkin selvittelemaan sita ja sain sen tehtya lopulta viime torstaina.
Lahto Santiagosta ei sitten onnistunutkaan niin vikkelaan, kun piti hyvastella niin paljon ihmisia ja jarjestella asioita. Sunnuntaina herasin siihen, etta voisinhan tosiaan ostaa itselleni ne bussiliputkin sinne pohjoiseen vain huomatakseni, etta ne nayttivat kaikki olevan loppuunmyytyja ja hirvittavan hintaisia. Tsekkasin sitten lentotarjonnan ja jackpot, LAN tarjosi 100e:lla menopaluuta pohjoiseen seuraavalle päivälle, joten varasin itselleni lennot. LAN ei kuitenkaan hyvaksy meikäläisen luottokorttia, joten valitsin maksutavaksi Servipagin/Serviestadon. Servipag (ja sen kaima, toisen pankin palveluksessa oleva ServiEstado)on palvelu, joita löytyy supermarkettien yms. yhteydestä, jossa porukka voi maksella laskujaa. Vähän kuin Suomessa siihen aikaan, kun Neuvostoliitto vielä oli valtio. Koska oli sunnuntai, Servipag mestoista oli tietty avoinna vain murto-osa, joten jouduin seikkailemaan ympäri Santiagoa metsästämässa avoinna olevia. Löysin ensimmäiseksi ServiEstadon, josta todettiin, että niillä ani harvoin toimii linjat LANin kanssa, että parempi metsästää avoinna oleva Servipag (aivan sairaan hienoa, että Internet-sivuillaan sitten mainostavat maksuvaihtoehdoista, jos ne eivät koskaan toimi.....) Eikun internetkahvilaan, uutta osoitetta ja paikkatietoja kouraan ja kohti kaupungin keskustassa sijaitsevaa Servipagia. Sinne päästyäni ei Servipaginkaan linjat tietenkään toimineet, vaikka aiemmin päivällä olivat toimineet moitteettomasti. Käskivät tulla takaisin myöhemmin ja niinpä vietin kolme tuntia ostoskeskuksessa palloillen ja aina välillä kavin kokeilemassa, josko onnistaisi. No ei onnistanut koko päivänä ja niinpä en lopulta saanut lentoja maksettua ja varaukseni purkautui. Uuden varauksen tekeminen oli myös mahdotona, sillä hinnat olivat nousseet jo lähemmäs kahtasataa euroa.
Ostoskeskuksesta kerrottava muuten sellainen pieni epistoola, että kävin yhdessä "hygienialiikkeessä" ostamassa hammastahnaa. Sen luulisi olevan melkoisen helppo missio, mutta ei Chilessä. Ensin hammastahna tilataan tiskiltä, joka antaa sinulle kuitin, joka käydään maksamassa kassalla, joka antaa sinulle kuitin maksetusta ostoksesta, jonka avulla se lunastetaan kolmannelta kassalta. Että kolme ihmistä työllistetään sitten yhden työllä... Supermarketeissa on myös esimerkiksi deodorantit lukittuna kaappiin (ei tosin kaikissa, mutta taskuvarkaiden takia kuulemma joissain), että sielläkin tarvitsee etsiä käsiinsä joku tyyppi, joka avaa kaapin, että saat ostettua sen kahden euron putilon.. Kyllä on itsensä puhtaanapito tehty täällä vaikeaksi...
Mutta siis asiaan. Maanantaiaamuna lähdin sitten varhain Santiagon San Borjas- bussiterminaaliin metsästämään itselleni bussilippua. Olin mestoilla yhdeksän aikoihin ja kympiltä lähtevään bussiin olisi ollut päivän ainoat paikat. Mulla ei kuitenkaan ollut messissä tavaroitani, joten se oli mission impossimpible. Sain ostettua viimeisen vapaana olevan paikan seuraavan aamun kello 10:n bussiin suolaiseen 50e:n hintaan, samalla hinnalla olisin siis lentokoneella päässyt 24h nopeammin perille. Scooooore. Nojoo. Tiistaiaamuna sitten läksin matkaan. Bussissa oli semi-lipevä bussisetä, joka vähän välia kävi kysymässä, että olenko OK ja tarvitsenko jotain ja aina muisti kommentoida silmiäni tai muita ominaisuuksiani. Plussana tosin tarjosi mulle ylimääräisiä ruoka-annoksia, joten ei valittamista. Tutustuin matkalla myös chileläiseen Kareniin, joka kutsui minut syksyllä käymään kotiinsa Valle Elquin, joka on 6h matkan päässä Santiagosta. Aricaan saavuttuani etsin käsiini hostellin, peseydyin, kävin tutustumassa kaupunkiin ja illalla sosialisoin Ranskasta, Uudesta-Seelannista sekä Englannista kotoisin olevien superreissajien kanssa, jotka olivat nähneet tyyliin koko maailman. Arica ei kaupunkina paljon sytyttänyt. Tää on vissiin ihan siisti kaupunki muuten kuin talvella, olo on vähän kuin Espanjan Costa del Solilla off-seasonilla. Seuraavaksi tosiaan suunta kohti Perua ja varmaankin Machu Picchua. Sieltä sitten Titicaca-järvelle ja kohti Boliviaa. Toistaiseksi reissaan yksikseni, mutta matkan varrella on useampiakin tuttuja reissussa, että ehkä törmäilen heihin. Nyt jo tänne Arican hostelliin saapui eilisiltana vaihtarituttuja Santiagosta. Ei mitään parhaita kavereita, mutta tuttuja kuitenkin, joilta sain hyviä matkavinkkejä. Maailma on pieni.
Nyt pakkaamaan rinkka ja suunta kohti Perua yhden täällä hostellissa tapaamani hollantilaisen jampan kanssa. Yksin matkustaminen vielä vähän aristaa, joten kiva että on seuraa uuteen kaupunkiin.
Vi hörs!
Sarppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti