Asiaan. Ajattelin kertoa teille tällä kertaa viime viikostani Santiagossa antaakseni vähän kuvaa siitä, mitä mun elämään tällä hetkellä täällä kuuluu.
Maanantaisin mulla on koulua 9.30-12.50. (Toim. huom. mulla on kirjoituksen alla myös pieni sepustus Chilen koulusysteemistä, että kouluhommista kerron tarkemmin vähän myöhemmin). Koulussa hengailen pääasiallisesti mun kahden meksikovaihtarikaverin kanssa, mutta myös chileläiset ovat olleet yllättävän "rohkeita" tutustumaan meihin.
Maanantaisin meillä on muodostunut perinteeksi espanjalaiskaverini Adrían kanssa käydä lounaalla läheisessä La Cabana -ravintelissa, jossa saa lounaan alkuruokineen 2,5€:lla. Meillä on kampuksella myös "lounasravintola" (jota nää täällä nimittää muuten casinoksi, vois kokeilla pienet Oceans Elevenit sinne joku päivä), mutta siellä ruoka on kalliimpaa ja pahempaa. Lounaan jälkeen menen yleensä Adrían luo hengailemaan, kunnes sillä alkaa tunnit myöhemmin iltapäivällä. Olemme alkaneet kutsua näitä "filosofisiksi maanantaiksi", sillä usein keskustelu rönsyää kaikanlaiseen maailman- ja itsensä parantamiseen, vaikka onhan sitä aina myös kerrattava viikonlopun hullutukset. Kun Adría lähtee kouluun, meikä hipsii kotiin ja tällä kertaa jopa opiskelin pari tuntia iltapäivästä, melkoinen saavutus.
Illalla lenkin jälkeen (oi, kyllä, urheilein!) kokkailtiin porukalla: meidän kämppä, yläkerran naapurit ja mukana oli myös muutama muu kaveri. Loppuillasta myös Euroopassa reissanut ystävämme Max, jonka vanhassa huoneessa nykyään asun, käväisi kertomassa kuulumiset vanhalta mantereelta, joten olihan sitä sitten turistava aamuyöhön, vaikka seuraavana päivänä oli tiedossa aikainen herätys.
Tiistaina koulu alkaa jo kahdeksalta ja jatkuu aina iltapäivä yhteen asti, rankkaa. Koulumatkat useimmiten taitan kävellen, 30 minuuttia suuntaansa. Joskus on käynyt niin, että on tullut kiire ja olen mennyt taksilla. Kyllä, rahaa on. Taksimatka nimittäin kustantaa vähän alle kaksi euroa, mutta esimerkiksi tiistaiaamuisin liikenneruuhkat ovat niin pahoja, että nopeammin pääsee kävelemällä. Metrollahan en siis kulje, sillä euron kustantava lippu on aevan liian kallis.
Tiistaisin normaalisti tulen koulun jälkeen kotiin ja kokkailen kämppikseni Carloksen kanssa jotain pientä purtavaa. Tämä perinne tosin loppui tällä viikolla, kun Carlos lähes kahden kuukauden jälkeen ryhtyi taas työskentelemään. Tällä kertaa myös tiistaina hengailin kotona, sillä oli opiskeltava ja hoidettava muutamia paperiasioita Suomeen. Illemmalla menin jälleen lenkille, tällä kertaa seuranani brassiystäväni Vagner. Päivälliseksi kämppikseni Henriette taikosi (huom! en ole menettänyt Turun murrettani) lettuja ja porukalla mussutettiin niitä täällä jälleen kerraan myöhään yöhön.
Anna (GER), brassikaverini Vagnerin tyttöystävä
Omomomomomomom
K. Lyyra in my mind
Juan Andres ja Henriette
Keskiviikkona mulla on koulua 15.30-18.40 (vaikka tähän mennessä ollaan aina päästy jo viideltä), joten normaalisti menen aamuisin vihannesmarkkinoille tai muuten vaan ostoksille. Koska mulla oli viime viikolla kuitenkin tentti perjantaina, käytin ajan "tehokkaasti" opiskeluun. Koulun jälkeen kävin lenkillä ja sitten oli vuorossa previa eli etkot. Kuten varmaan jo muistattekin, keskiviikkoisin on täällä MiercolesPo' eli Santiagon isoimmat vaihtaribileet. Keskiviikko on meikäläiselle siis uusi torstai. Yleensä meillä on etkot täällä meillä, kuten tälläkin viikolla. Sillä erotuksella tosin, että tällä kertaa päätimme kutsua pelkästään tyttöjä ja meno oli kyllä sen mukaista. Hauskaa oli ja miehet saivat kuulla kunniansa. Iltaa jatkoimme luonnollisesti MiercolesPo'hon, jossa teemana oli täälä kertaa sirkus. Kuten eräs chileystäväni asian minulle ilmaisi: "sullehan on pukeutuminen tosi helppoa, menet vaan omissa vaatteissasi".
Uusi tuttavuus teille, meksikolainen Karen
Koko aina tyylikkäänä tennissukissa
Toinenkin uusi tuttavuus, Vaasan yliopistosta tänne saapunut Tuuli ja vanha tuttu Tine Tanskasta
Vanha kunnon feisbuukkaus etkoilla
Äiti lähetti mulle kortin. Rumempaa ei kuulemma löytynyt.
VAMOOS
Tyttöjen välisestä ystävyydestä
Tällänen lauma meit sit tääl oli
Torstaisin yhdellä jos toisellakin kämppämme asukkaalla sattuu vähän tukka, kuten tälläkin kertaa. Teimme porukalla ruokaa, mutta koska perjantaina oli tosiaan se tentti, niin neljän aikoihin suuntasin meksikokavereitteni luokse "opintopiiriin". Siellä oli luvassa lisää ruokaa ja hieman myös sitä opiskelua. Kotiin saavuttuani opiskelin vähän lisää ja yläkerrannaapureitten kanssa päätettiin tehdä vähän pitsaa. Aiemmin taisin mainita reissun yhdeksi tavoitteeksi syömisen ja se on kyllä toteutunut täydellisesti.
Perjantaina mulla oli tosiaan se tentti, mutta vasta kolmelta iltapäivällä. Perjantai oli myös ensimmäinen päivä, kun täällä satoi ja mulla oli tosissaan kylmä. Piti laittaa oikein takki päälle. Käytin aamupäivän tehokkaasti jälleen opiskeluun, kävin syömässä La Cabanassa Adrían ja Leevin kanssa sekä kävin tsekkaamassa myös yliopiston lukusalit, jotka ovat melko samanlaiset kuin mitä esimerkiksi Educariumilla. Illalla pojilla oli vuorossa poikien iltamat, joten kämppikseni Henrietten kanssa käytiin syömässä kiinalaista ja mentiin tsekkikaverini Hankan kämpille istumaan iltaa. Sieltä jatkoin vielä chiletuttavuuteni Leon luokse, jossa olikin taas kasapäin tuttuja, joten kotiin pääsin vasta aamukolmelta rättiväsyneenä.
Lauantaina lepääminen ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään, sillä suuntasimme pienen porukan kanssa Santiagon laitamille sijaitseville vuorille pienelle päivävaellukselle. Olo oli kaikilla melko freesi neljän tunnin yöunien jälkeen, mutta vesiputous oli nähtävä, joten eihän siinä muu auttanut kuin tossun toisensa eteen laittaminen. Matkalla vuorille törmäsimme keskustan metroasemalla tyttöön, joka vaikutti siltä, että oli yöllä ottanut jotain ohrapirtelöä vahvempaa. Hän lyöttäytyi joukkoomme ja uskoliaasti seurasi meitä kahden metronvaihdoksen ja yhden bussimatkan jälkeenkin vielä muutaman kilometrin kävellen Santiagon esikaupunkialueella laukussaan puolitoistalitraa ohrapirtelöä ja vaihtoalushousut. Luulen, että typykkä luuli meidän olevan matkalla jatkoille. Jossain välissä hän kuitenki taisi älytä, että tässä ollaan menossa hc-vaellukselle ja kääntyi takaisin. Siinä vaiheessa oltiin noin tunnin matkan päästä keskustasta, vähän kuin joku Turussa päätyisi vahingossa Kauppatorilta Paattisille.
Luonnonpuiston nimi oli Agua de los Ramones ja se sijaitsi La Reina -nimisen asuinalueen laitamilla. La Reina oli sitten jälleen sellainen voimorjes-herätys tähän chileläisen todellisuuteen. Talot vaikuttivat linnoilta ja jokaisella pihalla oli vähintään kolme toistaan suurempaa autoa, kuvitelkaa Hirvensalo potenssiin kymmenen. Chile on maana jo melko kehittynyt, mutta tuloerot ovat väestön välillä niin suuria, ettei Chile vielä pitkään aikaan pääse pois "kolmannen-maailman-maan" -statuksestaan. Räikeimmin tämä näkyy Santiagossa matkatessa idästä länteen, kun asuinalueet köyhtyvät sitä mukaan mitä lännemmäksi mennään.
Typykkä kääntyi takaisin
Alex ja valaistus
Joen ylittäminen tuotti ongelmia
Poikien välisestä ystävyydestä
Meikä
Lounastauko
Jos oikeen tarkkaan katotte, niin jalassani näkyy verijälkiä. Ylitin jokea itsepäisesti sieltä, mistä kukaan muu ei mennyt ja tietysti viimeinen kivi sitten petti ja molskahdin pärställeni hyytävän kylmään jokeen. Samalla sain mukavan kauneusleikkauksen tohon jalkaani, onneksi shortsikelit ovat melkein jo ohitse.
Metrossa tulossa takaisin
Vaelluksemme oli oikein mukava, melkein 20 kilometriä ja maisemat olivat mahtavat. Täällä Santiagossa sataa noin kymmenen päivää vuodessa, joten kasvillisuus vuorilla oli hyvin erilaista kuin mitä esimerkiksi Patagoniassa: kaktuksia ja sen sellaista. Matkalla takaisin tapasimme vielä vuorikiipeily-Yodan: ukkelin, joka oli koko ikänsä vaellellut Santiagon kukkuloilla ja osasi kertoa meille kaikesta kaiken.
Illalla suuntasimme yläkerran Alexin kanssa muutaman tanskalaispojan järkkäämiin rooftop-partyihin, jotka pidettiin siis 30-kerroksisen asuintalon kattoterrassilla. Musiikki oli hyvää, ihmiset mukavia ja ennen kaikkea näkymä yli Santiagon aivan uskomaton. Harmikseni meillä ei kummalakaan ollut kameraa mukana. Talon sääntöjen mukaan juhlat päättyivät "jo" kolmelta aamuyöllä, mikä oli tälle suomalaisparalle kuin lahja taivaasta, sillä olin aivan kuoleman väsynyt.
Sunnuntaina yläkerran naapurini Felipen äiti kokkasi meille chileläistä perinneruokaa pastel del chocloa, joka koostuu maissimuhennoksesta, jauhelihasta, kananmunista, rusinoista ja oliiveistä. Ei ehkä kuulosta kovin herkulliselta, mutta ei siltä kuulosta esimerksiki mämmikään. No mämmi ei kyllä myöskään ole herkullista, mutta se nyt on sivuseikka. Lopun päivää rötväsimme katsellen leffoja, mutta illalla oli vielä jaksettava käydä keskustassa moikkaamassa paria saksalaistyttöä, joihin tutustuimme Patagoniassa. Toinen heistä, Maggie nimittäin palasi jo kotiin Saksanmaalle (kun yliopisto siellä JO alkoi), joten oli jätettävä hyvästit.
Alex ja Maggie eräänä toisena päivänä, kun kävimme syömässä Santiagon parasta jäätelöä Emporio la Rosassa.
Viime viikko oli siinä mielessä vähän erikoinen, etten normaalisti opiskele aivan noin paljoa, mutta kun nyt on "tenttiviikot" meneillään, niin sitäkin tulee tehtyä. Ensi viikolla minulla on toinenkin tentti ja koska olen lähdössä viikonlopuksi vähän etelämpään tsekittämään ystäväni Domingon "kesämökin", täytynee sitä tälläkin viikolla vähän jo opiskella. Tai siis huomenaamulla, koska nyt on jo torstai-ilta.
Kuullaan mussukat
Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti