Eilen yöllä käytiin toisen kämppikseni tyttöystävän Coten kanssa läheisessä sairaalassa laittamassa suoneen jotain settiä, en tiedä mitä oli. Kuulemma auttaa vatsakipuun ja niinhän se teki. Cote on lääkärinä siellä sairaalassa (joka sijaitsee kahden korttelin päässä meidän kämpiltä), niin pääsin mukavasti kaikkien jonojen ohi. Kätevää tuntea ihmisiä terveydenhoidon alalta. Nyt olo alkaa olla jo parempi, mutta en silti taida jaksaa lähteä kouluun. Juuri äsken myös kuulin, että aamun oppitunnit on luonnollisesti peruttu, joten pitäisi jaksaa raahautua sinne yhtä puolitoistatuntista varten... We'll see. En mennyt
Kipupäissäni soittelin myös äiteelle Suomeen ja täytyy kyllä sanoa, että Skype on loistava keksintö. Skypeen voi siis myös ostaa krediittiä siten, että sillä voi soittaa tavallisiinkin puhelinnumeroihin. Kännyköihin soittaminen on melko kallista, mutta lankapuhelimiin soittaminen on melkein ilmaista. Nyt joku saattaa kysyä, että miksi ihmeessä meillä vielä on kotona lankapuhelin. Noh, äitini ei ns. ole mikään teknologian edelläkävijä ("SAARA! mitä sä teit tälle telkkarille?? Kuvaa ei näy." "Joo äiti, laita se digiboksi ensin päälle." "Aijjaa, jaaha, joo, jaaha, okei.") tai vaihtoehtoisesti hän on melkoinen Nostradamus ja osasi ennustaa skypepuhelujen olevan vaihtoni aikana paljon halvempia lankapuhelimeen soitettaessa. Mene ja tiedä, mutta hyvä, että meiltä se vielä kotoa löytyy.
Äitiltä sain terveydenhoitovinkkien lisäksi myös ilouutisia: meitsiä odottelee joulukuussa vähän opintotukea suurempi potti veronpalautuksia. Juujuu, tiedetään: "ilmainen laina valtiolle" jne. Tuota argumenttia käyttävät vuosittain ne, jotka eivät saa veronpalautuksia vain lievittääkseen ketutustaan, sillä onhan se nyt aivan mahtia saada lisää palkkaa työstä, joka on jo tehty. Ja mitä sitten, vaikka olisinkin tarkoituksella nostanut veroprosenttiani, sillä osasin uumoilla, että vietettyäni vuoden ulkomailla saattaisi pieni lisäavustus loppusuoralla tulla tarpeeseen. Täytyy nyt vaan varoa sortumasta siihen perinteiseen, että "ostan tämän nyt ja maksan sitten niillä veronpalautusrahoilla" ja kas kummaa, veronpalautukset on tullut "käytettyä" jo kesäkuussa. Naisten logiikka, tiedättehän.
Juu ja menkäämme sitten tämän postauksen toiseen aiheeseen Semana Santaan eli pääsiäiseen. Pääsiäisenä koko Chile haluaa matkustaa, sillä silloin heillä on "un fin de semana largo" eli pitkä viikonloppu. Noh, todellisuudessa extra vapaapäiviä on vain perjantai ja koska meikällä on lähes aina perjantait vapaina, ei tämä viikonloppu minulle henkilökohtaisesti meinannut mitään pakkoa matkustaa. Kun olimme lisäksi juuri edellisenä viikonloppuna vielä kotiutuneet Patagoniasta, bussimatkojen hinnat tuplaantuvat pääsiäisenä ja muutenkin laiskotti, alunperin päätin jäädä rauhallisesti Santiagoon nauttimaan muutamasta asadosta ja rentoutumaan kunnolla.
Jo lähes neljä kuukautta Etelä-Ameriikassa tallattuani olen kuitenkin oppinut, ettei täällä mikään menen niin kuin on suunniteltu. Niinpä perjantaina minut, joka vain halusi viettää rauhallisen viikonlopun Santiagossa, oli kutsuttu niin kahdelle eri reissulle rannalle kuin yhden kaverini sedän luokse maaseudullekin. Kaikki, jotka tuntevat maagiset kykyni päätöksen tekemiseen, voivat varmasti kuvitella millaisen kiirastulen läpi kävelin pohtiessani sitä, minne haluaisin mennä. Lopulta päätin lähteä maaseudun rauhaan, sillä uumoilin siellä olevan melko rauhallista ja tarvitsin lepoa.
Kuinka väärässä voikaan pieni suomalaistyttö olla... No ei aivan täysin väärässä, mutta perjantai-iltana mökille saapuessamme meitä odotti iltapalan lisäksi yksi jos toinenkin yömyssy, joita Samin (kaveri jonka sedän talolla oltiin), Juan Andreksen sekä Henrietten kanssa nautimme aamuneljään asti muun perheen painuessa yöpuulle jo kahdelta. Lauantaina saimme onneksi nukkua pitkään, kävimme pienellä turistikierroksella ja kahden aikaan alkoivat sellaiset pidot, ettei moisia ole ennen nähty. Syötiin curantoa, joka on erikoisuus Etelä-Chilen Chiloen saarelta. Perinteisimmillään curanto valmistetaan vähän kuin rosvopaisti: maahan kaivetaan kolo, jonka pohjalle tehdään nuotio, jolla lämmitetään sitten kivet, jonka päälle koko komeus lyödään. Curanto koostuu merenelävistä, erilaisita lihoista, makkarasta, perunasta ja muista vihanneksista sekä chapalelestä, joka on chileläinen suolainen keitetyistä perunoista ja venhäjauhoista pyöräytetty leivonnainen. Eikä tietenkään sovi unohtaa pebreä, joka on chileläiselle keittiölle vähän sama kuin Turun Sinappi suomalaiselle. Se on sekoitus tomaattia, sipulia, korianteria, oliivioljyä, valkosipulia sekä chilipippuria. Sitä lyödään pöytään lähes jokaisessa ravintelissa ja sitä syödään ihan kaiken kanssa, useimmiten kuitenkin leivän.
Curantoa nauttiessamme nautimme myös jonkin verran puna- ja valkoviiniä ja "illan" tullen innostuivatkin tädit ja sedät tanssimaan Samin veljen Aryn luukuttaessa musiikkia autostaan. Varsinaiset amisbileet olivat käynnissä. Tädit, sedät, serkut, isovanhemmat ja muut paikalle sattuneet olivat lattarityyliin todella leppoisaa väkeä ja lauantaipäivän aikana käytiin monia mielenkiintoisia keskusteluja. Täytyy sanoa, että aina saa hävetä itseään, kun huomaa kuinka vähän Suomesta loppujen lopuksi tietää. Mikä on Suomen suurin vientituote? Entä elinkeino? Mistä kansa saa palkkansa? Jotain epäselvää puu- ja metalliteollisuudesta sekä palvelusektorista sain puserettua ulos, mutta on tuon puolen sanastokin melko heikossa kunnossa. Toivottavasti ei tullut päästettyä ulos monen montaa sammakkoa.
Lauantai-illalla kahdeksalta päätti meikäläinen ottaa pienen välikuoleman, mikä on tunnetusti aina hirvittävän fiksu veto. Yhdeltätoista illalla mut herätettiin sitten uudestaan, mutta siinä vaiheessa oli loputkin juhlakansasta jo niin väsyneitä, että paljon uhottu vierailu seudun viileimpään yökerhoon jäi kokematta. Kyseiseen juottolaan olisi maksanut 30e sisään (kyllä, kolmeKYMMENTÄ euroa), mutta koska luonnollisesti tunnen tyypit, jotka tuntee oikeat tyypit, oltaisiin päästy sisään ilmaiseksi. Oon siis täälläkin piireissä, pääsenhän Suomessakin Lyniin jonon ohi ilmaiseksi papereja näyttämättä. Hahaa.
Sunnuntaina jatkettiin lihotusjuhlia ihan vaan perinteisen asadon merkeissä, jossa söin taas ehkä elämäni parasta lihaa. Lisäksi käytiin pyörähtämässä läheisellä Laguna enmuistaminkänimisellä. Laguna siis chileläisittäin meinaa järveä, en ole ihan varma missä vaiheessa maailman kehityskulkua laguunista tuli järvi tai toisin päin. No, kyseinen laguuni on kuitenkin aikaisemmin ollut suoranainen paikallinen vetonaula, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana se on päässyt kuivahtamaan niin pahasti, että sen glory daysit ovat niin sanotusti ohitse. Illalla Santiagoon palasi siis melkoisen hyvin syönyt ja vähän myös levännyt sakki valmiina valloittamaan uutta viikkoa.
Siinä sitä curantoa nyt sitten olis. Ensimmäinen lautasellinen. Idea siis on, että lautaselle kootan vähän kaikkea.
Krhm, ihan vain tarkentaakseni kommenttiasi veronpalautusten korottomuudesta: se ei oikeastaan ole mikään "ilmainen laina valtiolle", vaan Verohallinto maksaa korkoa määrän Suomen Pankin vahvistama viitekorko, josta on vähennetty 2 prosenttiyksikköä, kuitenkin aina vähintään 0,5 %. Viime verovuoden veronpalautuksille maksetaan siten 0,5 %:n palautuskorkoa.
VastaaPoista*tökkää rillejä ylöspäin*