Viikonlopun ohjelmassa siis pyykkäystä, ruokaostoksia, opiskelua (mitä ihmettä? jo nyt?) sekä illalla tietysti asado, kun en ole nähnyt tyyppejä aikoihin. Eräs uusi tsekkituttavuus vinkkasi myös yhden chileläisbändin keikasta, joten saattapi olla, että sellainenkin kulttuurielämys kuuluu tähän viikonloppuun.
Tässä kuitenkin kuvia parin viikon takaisesta asadosta. Ny rillataan.
Leevi näyttää esimerkkiä siitä, miten suomalaismiehet rillaa
Tässä Adria näyttää esimerkkiä siitä, miten espanjalaismiehet laittaa ruokaa. Tuloksena oli erittäin herkullinen katalaanierikoisuus pan tumakat. Ei varmaan kirjoteta noin, mutta suomeksi lyhyesti ja ytimekkäästi tomaattileipä.
Serkukset kuin elvikset, jeesjees.
Henriette ja Koko
Toiset bileet parvekkeella
Sangrian tärkein ominaisuus: halvin punaviini mitä kaupasta saa. Tutustuin yhteen chilekaveriini tätä juomalla, kun hän tuli toteamaan, että on suorastaan pyhäinhäväistys juoda moista moskaa.
Asado pidettii tosiaan Adrian kämpillä, jossa tutustuin myös hänen kämppiksiinsä. Juttelin siinä heille sitten niitänäitä ja toinen vastasi mulle koko ajan englanniksi. En tiedä miksi, mutta mua pännii tosissaan, kun jengi puhuu mulle englantia. A) Englanti ei ole mun äidinkieli ja suoraansanottuna mun englannintaitoni surkastuu päivä päivältä, kun kaikki kuulemani englanti on vaihtareitten rallienglantia. B) Chileläiset puhuvat meille englantia vain osoittaakseen, että osavaat sitä l. brassaillakseen englannin taidollaan. C) Jos joku vastaa englanniksi, se tuntuu syvältä loukkaukselta mun espanjaani kohtaan. D) Se nyt vaan on maailman ärsyttävintä. Ja en ole mielipiteeni kanssa yksin, muut vaihtarit jakavat angstini, joten mitään Angström läppää on turha heittää.
Ps. Chileveljeni soitti juuri ja pyysi syömään sekä viettämään iltapäivää sen kaverin uima-altaalle. Voin kuulemma altaankin reunalla opiskella. Hmmm. Valintojen maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti