Andrea asuu Córdoba nimisessä kaupungissa, joka on melko "lähellä" Chilen rajaa. Santiagoon on täältä 16h bussimatka, joka on vähintääkin siedettävä. Vertailuna esimerkiksi Buenos Airesiin on matkaa 10h ja Sao Paoloon 42h.
Wikipedia kertoo meille, että Córdobassa asuu 1 350 000 tyyppiä ja että se on maan toiseksi suurin kaupunki. Lonely Planet taasen kertoo Córdoban olevan hauska, mukavan kokoinen, eloisa ja kaunis katsella. Majapaikkani sijaitsee melko kaukana keskustasta kaupungin laidalla. Andrea asuu poikaystävänsä (oikeastaan kihlattunsa) kanssa jälkimmäisen vanhempien "takapihalla". Poikaystävän isoveli asuu toisessa huoneistossa, joka on tämän kämpän yläpuolella. Täällä on melko normaalia, että nuoret asuvat vanhempiensa kanssa läpi opiskeluajan, sillä asuntojen hinnat ovat pilvissä eikä opintotuesta ole tietoakaan. Esimerkiksi se, että Andrea ja Nico asuvat yhdessä, on täällä melko radikaalia, vaikka pari on seurustellut jo neljä vuotta. Asunnon edestä löytyy kuitenkin uima-allas, joten meikäläinen on enemmän kuin tyytyväinen sijaintiini.
Argentiinassa on muuten inflaatio aikamoinen ongelma. Andrea kertoi, ettei maan hallitus kuitenkaan suostu myöntämään tätä, joten se on tehnyt joidenkin yritysten kanssa "sopimuksia" ongelman peittämiseksi. Esimerkiksi McDonalds on sitoutunut tarjoamaan BigMac aterian 22 pesolla (mikä vastaa noin 3,5€:a). Inflaatiota laskettaessa BigMac aterian hinta on yksi laskuperuste, joten sen pysytellessä koko ajan samana, ei inflaatiota "huomaa". McDonalds on kuitenkin nyt poistanut BigMacin menustaan, mutta on silti velvollinen tarjoamaan sitä pyydettäessä 22 pesolla.
Tämän viikon ohjelmassa on tähän mennessä pitkälti ollut uima-altaalla loikoilua ja syömistä. Yritän epätoivoisesti rusketuttaa itseäni, mutta viime vuoden Aasian matkalla sattuneiden käärmeennahanluomiskokemusten jälkeen olen oppinut melko hyvin välttämään polttavinta aurinkoa ja käyttämään superaurinkorasvoja, joten edistyminen on hidasta. Maanantaina oli vuorossa myös Andrean isoäidin synttärit, jotka luonnollisesti alkoivat kello 21.00 illalla. Oli mukavaa ja pääsin taas polottamaan valloittavaa espanjaani.
Mun espanjani on tällä hetkellä sellaisella mukavalla ns. manne-espanja tasolla. Puhun tähän tyyliin: "Eilen meni laskeutumaan yhdeltätoista" kun haluan sanoa, että eilen menin nukkumaan yhdeltätoista. Ei sen niin väliä tosin, tulen kuitenkin ymmärretyksi. Lisäksi yritän vielä aika paljon tehdä englannin tai ranskan sanoista espanjaa, mikä onnistuu noin 70% tapauksista. Täkäläinen murre on myös kovin vaikeaa ymmärtää. Argentiinalaiset puhuu espanjaa vähän kuin turkulaiset suomea: sanoista jätetään lausumatta noin puolet. Ymmärtäminen tuottaa välillä siis vaikeuksia, mutta onneksi ihmiset ovat kärsivällisiä ja toistavat sanomansa uudestaan erittäin hitaasti.
Tiistaina kävimme kääntymässä keskustassa, kun jenkkivieraat tekivät ostoksia. Vaatteet ovat täällä suurinpiirtein Suomen hinnoissa. Täkäläinen muoti on, hyväksi onneksi ja lompakon tuhoksi, kovasti meikäläisen makuun: paljon värejä ja pitsiä ja kukkakuoseja. Muuan pitkätukkainen miespuolinen ystäväni on tästä varmasti kovin mielissään. Nahkatuotteet on kuitenkin paljon halvempia, joten nahkakenkiä ja -laukkuja tulee ainakin ostettua.
Keskusta oli hieno: vanhoja rakennuksia ja värejä ja palmuja. Käytiin tsiigaamassa myös Andrean opinahjo: paikallinen oikis. Andrealla on tosin oikisopinnot melko vaiheessa, sillä hän tekee opintojensa ohella paljon töitä isänsä patentti- ja tavaramerkkifirmassa. Täällä oikiksen perusopinnot kestävät myös kuusi vuotta, jonka jälkeen voi vielä syventää opintojaan kahden vuoden ajan. Meikäläisten hajoamiset kolmen vuoden perusopintoihin on siis melko pientä näiden turhautumiseen verrattuna.
Mul on joku addiktio kuvailla näitä vanhoja pappoja
Meitsi lentää
Córdoban vapauttajan patsas
Ostettii uudet aivan vaan vapaavalintainen-sana-tähän hienot aurinkolasit
Keskiviikkona oli vuorossa vierailu Andrean kaverin kesäasunnolle paikalliseen Kustaviin, Carlos Paziin. Tarkoituksena oli viettää siellä yksi yö aurinkoa ottaen, jälleen uima-altaalla loikoillen ja vähän paikalliseen yöelämään tutustuen. Lähdettiin Andrean kanssa hyvissä ajoin matkaan paikallisliikennettä käyttäen. Sen käyttö on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty: bussit eivät noudata mitään aikatauluja ja paikallisillekin on vähän epäselvää se, millä pysäkillä kukin bussi pysähtyy. Paikallisliikennettä toimittaa kaksi eri firmaa: halvemman kyyti kustantaa noin 50 senttiä ja kalliimman noin euron. Erona on lähinnä se, että kalliimmassa bussissa on ilmastointi. Matkasimme kaupungin toiselle laidalle ja matka kokonaisuudessaan kesti noin tunnin. Meidän oli tarkoitus lähteä heti kohti Carlos Pazia, mutta Andrean kaverit olivat juuri ryhtyneet juomaan matea, joten ei siinä sitten mitään kiirettä pidelty, hakuna matata. Kun viimein päästiin mestoille oli kello jo kolme ja kaikilla kova nälkä.
Kun olimmme saaneet syötyä, ei aurinko tietenkään enään paistanut, joten uima-altaan kokeilu päätettiin jättää seuraavaan päivään. Sen sijaan otimme "pienen" kolmituntisen siestan ja heräsimme kello yhdeksältä illalla. Meikäläinen oli jo varma, ettei ulkoluista tule mitään, mutta päinvastoin! Söimme uudestaan ja keskiyön aikaan tytöt ryhtyivät käymään suihkussa. Täällä ei kukaan mene yökerhoon ennen aamuyhtä ja parempi on mennä sinne vielä myöhemmin. Niinpä otimme taksin kolmelta aamuyöllä kohti keskustan puubeja. Yöelämä oli kuitenkin vähän kuollut, joten joimme yhdet oluet (litra erinomaista brasiliaista ohrapirtelöä 2€, I'm lovin' it) ja menimme takaisin kämpille tarkoituksena herätä aamulla aikaisin ottamaan aurinkoa. Aamulla ei aurinko kuitenkaan paistanut, joten jatkoin nukkumista. Reissu ei siis alkuperäisten tavoitteidensa valossa ollut järin onnistunut, mutta meillä oli erikivaa silti. Mukana oli kolme muutakin tyttöä ja he olivat kaikki oikisopiskelijoita. Oli hauskaa jutella heidän kanssaan, varsinkin kun yksi oli jo työelämässä mediation (l. sovittelu)-keskuksessa, mikä tällä hetkellä kiinnostaa meikäläistä noin niin kuin uravalintana. Tosin tää tyttö tienaa 200€ kuukaudessa, että tänne en voi tulla töihin tai muuten opintolaina ei koskaan tuu maksetuksi.
Muutenkin illan mittaan oli valaisevaa huomata, kuinka samanlaisia tyttöporukat ovat ympärs maailmaa. Ihan samoja juttuja puitiin, kun koto-Suomessakin ennen Dynamoon lähtöä. Osittain kyllä huomaa katolisen kirkon vaikutuksen: vaikka kukaan ei olisikaan uskovainen-uskovainen, niin on asenteet vähän tiukempia.
Seuraavana päivänä Andrean poikkis tuli hakemaan meiät takaisin Córdobaan, jossa oli taas vuorossa auringonpalvontaa. Illemmalla lähdettiin Andrean isoveljen synttäri-/läksiäisjuhliin, sillä se lähti perjantaina vaimoineen takaisin Jenkkilään. Läksärit olivat Andrean porukoiden kotona, jossa sielläkin oli uima-allas. Sitten kun kasvan aikuiseks, aion muuttaa jonnekin missä on aina lämmin ja hankkia uima-altaan, vaikka ton aurinkorasvan kanssa läträäminen onkin persiistä. Illan aikana syötiin paellaa, juotiin vähän matea ja pelattiin ping pongia.
Mä ja Andrean vastahakoinen poikaystävä yhteiskuvassa
Isoisä oli haka ping pongissa
Omomomom, syömistavoite voi paksusti
Vähän iloisempi Andrea ja meikkis yhteiskuvassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti