Menimme mestoille jo päivää ennen häitä auttamaan Andrean äitiä häävalmisteluissa. Naimisiin meni siis Andrean veli. Tosin häät Argentiinassa olivat kyseiselle parille jo kolmannet: ensimmäisen kerran he olivat menneet naimisiin Bahamalla, toisen kerran Jenkeissä ja nyt kolmannen kerran Argentiinan maaseudulla. Kelpais varmaan teillekin. Morsian on jenkki ja pari on tavannut kaksi ja puoli vuotta sitten Argentiinassa. Tarina on melko siirappinen: poika oli töissä vaatekaupassa, jonne tyttö kavereineen tuli ostoksille. Poika koitti auttaa tyttöjä, mutta he ujouttaan lähtivät pois kaupasta ostamatta mitään. Tyttö palasi kauppaan seuraavana päivänä, kysyi miten sanotaan nahka espanjaksi ja pyysi pojan sähköpostiosotetta. Loppu on his.... wait for it... toriaa: tyttö jäi Argentiinaan vähäksi aikaa, poika meni Jenkkeihin, tyttö tuli Argentiinaan and so on. Nyt he asuvat Weshington D.C:ssä ja tyttö työskentelee valtiolle. Jotain niin salaista, ettei kukaan tiedä, mitä se tekee. Paikalla oli morsiamen sukua ja muutama kaveri, joten en ollut juhlien ainoa ”gringa”. Gringa nimitystä käytetään kaikista vaaleaihoisista ja meikäläinen on täällä oikea supergringa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään haukkumasana, ainakaan tietääkseni, sillä sitä käyttävät myös vanhemmat henkilöt.
Itse häätilaisuus ei kestänyt pitkään, koska tällä kertaa pari vain ”siunattiin”. Paikalla ei ollut pappia, vaikka morsiamen suku on hyvin uskonnollinen. Andrean tehdessä hääkakkua oli morsiamen pikkuveli kieltänyt kostuttamasta kakkua liköörillä, sillä hänen vanhempansa eivät siedä alkoholia. Arvatkaa vaan, totteliko Andrea kyseistä käskyä… Ha. Morsiamen perhe oli muutenkin vähän outo: vanhemmat omistavat asekaupan Jenkeissä. Häissä oli paikalla myös Andrean enon luona asuva jenkkivaihtari Caitlin. Caitlin kertoi morsiamen isän jutelleen hänelle sodasta Somaliassa ja kertonut, millaisilla aseilla oli siellä tappanut somaleja. Tulin kyseisten jenkkein kanssa suunnilleen yhtä hyvin juttuun, kun sen Albaniassa tapaamani britin kanssa, jonka mielestä oli päivän selvää, että Joona oli oikeasti valaan vatsassa. Olisi tehnyt mieli soittaa niille Rise Againstin Hero of War -biisi, mutta pidättäydyin kiusauksesta.
Argentiinalaisten kanssa tulinkin sitten sitäkin paremmin toimeen. Andrealla on suuri suku, veljiäkin neljä, jotka kaikki olivat ihan huipputyyppejä. Kommunikointi oli tietysti melko hankalaa, mutta espanjalla mentiin. Suurta hupia aiheutti valkoinen ihoni, 50 kertoimen aurinkovoide ja suomen kieli. Porukka kyseli koko ajan eri sanoja suomeksi ja nauroivat hysteerisesti. Argentiinalaiset ovat hyvin välitöntä sakkia ja heti ruokailun jälkeen tanssilattia täyttyikin ihmisistä. Vähän eri meininki kun suomalaisissa bileissä, joissa porukan on ensin vedettävä pää täyteen, jotta uskaltautuvat tanssilattialle leikkimään Michael Jacksonia. Tunsin olevani jäästä tehty näiden moovsien rinnalla, mutta urheasti kuitenkin nolasin itseni salsan askelia tapaillen.
Häät ei kovastikaan eronneet suomalaisista vastaavista: oli häävideoita, puheita, hääparin ensimmäinen tanssi ja lopuksi morsian heitti kimpun. Missasin tosin tuon kimpun heittämisen, joten latinohäitä ei ihan heti ainakaan ole meikälle luvassa. Yksi tapa jäi kuitenkin mieleen: vieraiden kilistellessä laseja/lautasia/mitä tahansa, tuli nuoren parin suudella. Taisivat olla huulet hellinä juhlien jälkeen, kun häävieraat intoilivat kilistelemään aika lailla.
Andrean poikaystävä, joka revittiin ylös sängystä auttamaan häävalmisteluissa
Sí, prometo
Andrea ja sen poikaystävä Nico(las)
Mun kovaonnista pöytäseuruetta
Lola, Andrea ja meitsi häähumussa
Ensimmäinen tanssi
Hääkakku, jota Andrea väsäsi viiten asti aamuyöllä
Sitte syötiin sitä kakkua
Jenkkivaihtari, Andrean serkun tyttöystävä ja meitsi
Vasemmalla Andrean veli Mati, jonka piti olla häissä bestmanina. Nukkui kuitenkin pommiin ja saapui pelipaikoille vasta jälkiruuan aikaan. Epic fail. Huomatkaa myös pojan hääkengät: mustat Converset. Kuvaajapoika Andrean serkku Lucas.
Häät loppuivat joskus kuuden aikaan illalla, jonka jälkeen rauhoitumme vähän odottelemaan uutta vuotta. Otettiin vähän matea, joka on Argentiinassa vähän kuin kansallisjuoma. Omistan sille oman postauksen myöhemmin. Pelattiin Andrean veljien kanssa RISKin tapaista lautapeliä, jossa meikä oli ihan ässä, vaikka pelilaudalta harmikseni puuttuikin Suomi. Ruotsi ja Venejä löytyivät ja tietysti valloitin ne ensimmäisenä. HA. Normaalisti häät jatkuvat yön yli aamuun asti, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoituskaan, että vieraat jäisivät viettämään uutta vuotta hääpaikalle. Uuden vuoden tultua lähdimme porukalla järven rannalle sytyttämään kokkoa ja kertomaan erilaisia tarinoita. Jenkit kunnostautuivat kertomaan tarinoita opiskeluajastaan sikäläisissä dormeissa ja sanoivat juttujen olevan ihan hulluja. Yksi tarina meni mm. niin, että jonkun kaveri oli heittänyt kylmää vettä toisen päälle ja sitten väittänyt heittäjän olleen "the black guy". Jutun punchline oli se, että tämän jälkeen kyseisen tempun uhri oli kahden tunnin ajan ollut hyvin rasistinen, koska oli uskonut kaveriaan... Mietin siinä sitten, että mitäköhän porukka ajattelisi, jos kertoisin muutamia kaskuja suomalaisista opiskelijajuhlista, mutta jätin tarinat kertomatta.
Pojat ryhtyivät musisoimaan
Isoisä ja matetouhut
Strategian pohtiminen käynnissä
Normimeininki
Mun uusimmat feisbuukkiystävät
Nuotio
Seuraavan päivän vietimme maaseudun rauhasta nauttien. Hääpaikka oli Andrean perheen ns. kesäpaikka noin tunnin matkan päässä Cordobasta. Siellä oli uima-allas, joten luonnollisesti vietin suuren osan päivästä altaalla loikoillen ja tietysti syöden. Argentiinassa on reissun syömistavoite päässyt aivan uusiin ulottuvuuksiin: jo häitä edeltävänä päivänä meillä oli asado eli paikallinen BBQ. Paljon guacamolea, grilattua kanaa, paistettuja perunoita ja salaattia. Häissä pankki kuitenkin räjähti, sillä sain eteeni niin hyvää grillipossua, etten ole koskaan elämässäni ollut yhtä vilpittömän onnellinen ruuasta. Huhhuh. Yks noist jenkkivieraist on kasvissyöjä ja kaikki ihmetteli, että mitäs kettua se Argentiinassa tekee. Tää maa ei niin sanotusti ole kasvissyöjien paratiisi.
Andrea ja serenadiherätys
Roy ei tykännyt salmiakista. Koitin selittää sille myös Susikoira Roi -vitseistä, muttei se ymmärtänyt.
Hangin' by the pool
Best beef in the world in the making
Ainiin ja kun lähdettiin kotiin tuolta, niin vastassa oli ihka aito liikenneruuhka. Tunnin aikana etenimme noin 5km ja kun luovutimme ja lähdimme takaisin kohti "mökkiä", oli takanamme valehtelematta noin 20km:n autojono. Aamuyön tunteina läksimme ajamaan uudestaan ja pääsimme takaisin Cordobaan noin 3h:ssa, kun normaalisti matkaan menee tunti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti