Perjantai-illalla oli vuorossa vähän dramatiikkaa, kun Andrea oli hävittänyt 2000 pesoa eli noin 320 euroa jonnekin päin kämppää. Hän oli ne töistä tultuaan laittanut johonkin varmaan paikkaan ja smurffin lakeja noudattaen unohtanut sen jälkeen tämän paikan sijainnin. Käännettiin koko kämppä ympäri niitä etsiessä enkä siinä tohtinut kysyä, että mites toi nettipankki, sinne ei rahat niin vaan häviä. Myöhemmin sain kuulla, että täällä nettipankkia ei oikein käytetä ja lapsuusajoilta tuttu laskujen maksaminen supermarketissa on vielä arkipäivää. Tosin täytyy muistaa se kerta, kun itse maksatutin yliopiston apurahat vahingossa Luottokunnan tilille, että ei se nettipankkikaan mikään pomminvarma systeemi ole, jos on taipuvainen häsläämään. Ruma sana toi häslääminen muuten, pitäisi keksiä joku parempi. Kuten tuottamuksetonjatkuvauskomattomiintilanteisiinjoutuminen.
Rahat kuitenkin löytyivät ja olihan sitä juhlittava: niinpä riensimme kauppaan ostamaan ainekset guacamoleen sekä tietysti vähän olutta. Armaat lukioystäväni varmaan muistavat surullisenkuuluisan guacamoleni vuosilta, jolloin lettinikin oli vielä Beatles-mallia. Teimme samaa guacamolea, mutta huomattavasti paremmin tuloksin, teen sitä teille once in Finland. Ostimme myös Ferneytä: sitä italialaista yrttimoskaa, jota nää täällä sekoittaa Coca-Colaan. Ferneycola on Córdoban drink of choice ja Ferneyn sekoittaminen Pepsiin on pyhäinhäväistys, vähän kuin meillä joku tekisi jallupepsiä. Pelasimme illan mittaan pokeria ja TEG:iä (sitä RISKin kaltaista peliä), jossa taas valloitin Ruotsin ja Venäjän, ja yhtäkkiä kello olikin viisi aamulla. Täkäläisille ei ole kuitenkaan mitenkään epänormaalia mennä tuohon aikaan nukkumaan vaikkei oltaisikaan oltu humputtelemassa, mutta itse heräsin seuraavana päivänä vasta kolmelta iltapäivällä, winning. Vanhuus ei tule yksin.
Meitsil ei menny pokeri kovin vahvasti. Got no pokerface.
Mutta missä on Suomi?
Concentration
Andrea valmistamassa lauantain päivällistä: FAJITAS
Omnomnomnomnommooommmoonomonomonomom-
kalletoivottavastiluettänomnomnomom
Pojat vähän leikki
Lauantaina meidän iltasuunnitelmia vaikeutti vähän jo Jenkkilään palanneen morsion serkku, joka piti noutaa lentokentältä iltakahdeksan aikaan. Sen lento oli kuitenkin tietysti myöhässä, joten kävimme kaksi kertaa lentoasemalla vain todetaksemme, että se on vieläkin myöhässä. Vietimme iltaa Andrean serkun, tämän tyttöystävän, Nicon kaverin ja Andrean pikkuveljen kanssa. Iltakymmenen aikaan Dustin sitten saapui mestoille ja ilta sujui syöden lomoksia, juoden melonciaa, olutta ja Ferneycolaa sekä pelaten pokeria. Lomokset ovat argentiinalaisia hampurilaisia: 30cm:n pituinen pala leipää, jonka välistä löytyy pihvi, paistettu muna, tomaattia, salaattia ja majoneesia, I'm lovin it. Meloncía taasen on Argentiinan (tai jonkun muun maan, alkuperästä ei tietoa) lahja maailmalle. Melonista kaiverretaan sisuskalut ulos, kuorrutetaan se sokerilla, kaadetaan sisään valkoviiniä ja lisätään jäitä sekä meloninpaloja: tuloksena aivan erinomainen suunkostuke lämpimään kesäyöhön. Pojat intoituivat taikomaan meidän melonista Cast Awaysta tutun Wilsonin.
Wilson giljotiinin jälkeen
La Latina
Sunnuntaina alkoi puskea ensimmäisen kerran pientä turhautumista tähän maanosaan, kai sitä kulttuurishokiksikin voisi kutsua. Täällä meinaan kun suunnitellaan jotain, on siitä vielä hyvin hyvin pitkä matka siihen, että jotain oikeasti tapahtuu. Samanlainen mentaliteetti on tosin ominaista luullakseni kaikille, jotka asuvat vähänkin etelämpänä, kuten Italiassa tai Espanjassa. Auringonpaisteella on siis osuutensa asiaan, mutta en vielä ole selvittänyt, että miksi. Tutkimukset siis jatkuvat. Meidän oli tarkoitus aamusta lähteä kohti luontoa jonkun täkäläisen joen rannalle. Matkaan päästiin luonnollisesti kahdelta iltapäivällä ja kävikin ilmi, että joki oli kuivunut. No ei siinä sitten muuta kuin nokka kohti jotain toista paikkaa, eksyttiin ja parin tunnin pörräilyn jälkeen parkkeerattiin biili jonkin järven rannalle, joka oli hyvin, no... likainen. Aurinko kuitenkin lämmitti ja vesi oli sakeasta viherkasvillisuudestaan huolimatta lämmintä, että ei se nyt ihan niin kamala mesta ollut. On myös todettava, että täkäläinen hetkessä eläminen on osa tämän kulttuuriin viehätystä, johon toivottavasti itsekin totun tämän vuoden aikana.
Toi maisema noissa kuvissa näyttää vähän kuivalta ja täällä onkin ollut yhtä auringonpaistetta viimeiset kymmenen päivää. Sunnuntaina ja maanantaina lämpötila kohosi yli 40:n asteen, joten kun tänään alkoi enteillä sadetta, olin kovasti mielissäni. Nyt ulkona sataa melko rankasti ja sisällä on kohtuu viileää. Huomenna aiotaan nousta vähän ylemmäs vuorille katsomaan maisemia, joten toivottavasti sade tekisi huomisaamuun mennessä tehtävänsä ja heräisimme auringonpaisteeseen sekä vehreään luontoon. Keep your fingers crossed, sekä sään että suunnitelman toteutumisen puolesta. Tänään illalla luvassa leffailtaa. Täällä muuten käydään melkein joka ilta jossain ulkona: kaverin luona, kaupungilla, vanhemien ruokapöydässä tai pyydetään kavereita kylään. Eilenkin olimme myöhään yöhön lähipuubissa viettämässä yhden Nicon kaverin syntymäpäivää. Oli oikein hauskaa: koitin kääntää Michael Jackson vitsejä espanjaksi ja lopulta kerroin ne myös suomeksi. Onnistumisen taso oli noin 10%, mutta upposivat sentään paremmin kuin juutalaisvitsit. Tosin makeimmat naurut sain puhuessani suomea. En voi ymmärtää mikä monotonisessa pohjalaisessa polotuksessa on niin hauskaa, mutta así es la vida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti